Saharasta Oodiin

Kokoonnuimme lokakuussa taas Oodissa syyskuussa tehdyn Cubanska-vierailun jälkeen. Harri kertoi kesällä Afrikkaan tekemästään matkasta, joka koostui useammasta osasta:

  • Vuokra-autoilu Algeriassa (4182 km)
  • Juna/bussi/taksi siirtymä Algeriasta Tunisian kautta Libyaan (26h / 930 km)
  • Opasjohtoinen matkustus Libyassa (5½ päivää / 1850 km)
  • Sansibar
  • Grande Comoro
  • Mayotte
  • Madagaskar

Algerian osuuden tavoitteena oli selvittää, missä Algeriassa menee ”pohjoisen” ja ”etelän” raja. Pohjoisessahan saa matkustaa omatoimisesti, etelässä tarvitaan opas ja matkasuunnitelma. Aika syvälle etelään hän pääsikin omatoimisesti vuokra-autolla, ennen kuin matka päättyi In Salahiin. Paluumatkan alku pohjoiseen sujuikin sitten vauhdikkaasti poliisisaattueessa.

Oodi 202610
Reitit Pohjois-Afrikassa
Harri Sahara
Reitit Pohjois-Afrikassa
Harri Sahara
Trans Sahara Highway (RN1)

Matkan Afrikan pohjoisosan tavoitteena oli ylittää kaksi uutta maarajaa: Algeria/Tunisia ja Tunisia/Libya, mikä onnistui hyvin. Vuokra-auto jäi tosin Algeriaan ja matka jatkui junalla Libyan rajalle ja siitä eteenpäin seuramatkana kahden hengen (Harri ja Marko) ryhmällä. Lisäksi ryhmään kuului tietysti opas, turistipoliisi ja kohteissa vielä paikallisopas.

Libyassa ryhmä kiersi ”normaalit” Libyan nähtävyydet kuten Sabratha, Leptis Magna, Ghadames ja matkalla Ghadamesiin muun muassa berberien varastolinnoituksia, Tarmisa ja Gharyan. Tripolin kohokohta oli vastikään keväällä taas avattu kansallismuseo, joka on ollut suljettuna vuosikymmeniä. Harri ja Marko pääsivät myös käymään etelässä kolmen valtion rajalla eli Libya-Algeria-Tripoli tripointilla.
Huomaa: juttulinkit ovat Meriharakka-blogin juttuihin samoihin Libyan kohteista syksyltä 2025.

Libyasta matka jatkui, Harrin osalta, lentäen Kairoon ja edelleen Dar es Salaamiin, josta hän teki lyhyet vierailut itärannikon saarille, Sansibarille (2 yötä), Grande Comorolle (1 yö) ja Mayottelle (3 yötä). Mayotte näyttäytyi ranskalaisena, mitä se tietysti onkin – myös hintatasoltaan.
Huomaa: juttulinkki Gande Comorelle on linkki Meriharakka-blogin juttuihin kesältä 2026.

Matkan kolmas pääkohde Algerian ja Libyan lisäksi oli Madagaskar, jossa tavoitteena oli ajaa Antananarivosta saaren länsirannikolle ja tulla elävänä takaisin. Jos aikaa sattuisi jäämään, niin poiketa myös itärannikolla.

Madagaskarin tieverkosto osoittautui maineensa veroiseksi, eli hyvin huonokuntoiseksi. Jokien ylitykset tehtiin puisilla lautoilla tai ajamalla paikoitellen lähes metrin syvyisessä vedessä. Madagaskar oli Harrin 124. autoilumaa.

Myös luonto osoittautui maineensa veroiseksi, eli kaikki, niin eläimet, kasvit kuin ihmisetkin, olivat hyvin omanlaisiaan.

Harri Madagaskar

Muita kohteita

Harrin esityksen jälkeen kävimme vielä hiukan sekalaista keskustelua menneistä ja tulevista matkakohteista. Erityisesti Oseanian valtioiden kiertäminen tuntui kiinnostavan taas kerran. Tuoreimmat kokemukset taitavat olla Artulla, joka onkin päivittänyt yhteenvetoaan aiheesta ryhmämme Facebook-sivuilla (vain jäsenille) vielä kokouksen jälkeenkin. Toki myös Every Passport Stamp -ryhmässä on useita aloituksia aiheesta.

Vanhempiin tämän ryhmän Oseania-koosteisiin voi tutustua tästä.

2 Comments

  1. Hieno reissu, Harri!

    Kerron omista kokemuksistani Pohjois-Afrikassa ja Saharassa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1953, kun olin 17-vuotias, oli tarkoituksemme kaverini kanssa kiertää fillareilla Välimeren länsipää. Menimme laivalla Kööpenhaminaan ja poljimme sieltä kuukaudessa Casablancaan. Tavoite oli Tunis, mistä kerran viikossa meni laiva Palermoon. Polkemisesta heinäkuun 40 asteen lämpötilassa ei tullut mitään. Lisäksi kaverini sairastui pohjukaissuolen tulehdukseen eikä ruoka pysynyt sisällä. Turvauduimme junakyytiin Fesistä Tunisiin ja teimme välillä kolme pysähdystä: Oran, Alger ja Constantine. Palermosta tulimme monella junalla kotiin.

    Toisella kerralla minulla oli jo ajokortti ja kiersimme vuonna 1955 moottoripyörällä Välimeren itäpään. Sinaissa olimme viikon pidätettyinä luvattomasta tulosta sotilasalueelle. Libya oli kuningaskunta, jossa sai liikkua vapaasti ilman oppaita ja poliiseja, mutta rannikko oli pitkä ja täynnä teräsromua Rommelin panssaridivisioonan sotaretken jäljiltä.

    Kolmannella kerralla olimme Volkkari-pakulla matkalla Dakariin. Ajoimme aluksi suunnilleen Harrin menoreittiä Algeriasta Maliin ja sieltä Guinean kautta Senegaliin. Algeria oli juuri samana vuonna itsenäistynyt eikä ollut vielä organisoitunut valtiona. Lähtiessämme ylittämään Saharaa meillä oli 242 litraa bensaa ja ensimmäisellä pumpulla aavikon eteläpuolella meillä oli 15 litraa jäljellä.

    Eki Siivonen

    1. Hienoja reissuja, Eki. Vaikka olen kuullut nämä tarinat useasti, en niihin koskaan kyllästy. Itse tein rankan reissun Saharan halki 2008, kun ajoin rättisitikalla Valkeakoskelta Beniniin. Sillä reissulla oli vähän samanlaisia kokemuksia polttoaineen kanssa.

      Harri

Kommentointi on suljettu.