Kokoonnuimme lokakuussa taas Oodissa syyskuussa tehdyn Cubanska-vierailun jälkeen. Harri kertoi kesällä Afrikkaan tekemästään matkasta, joka koostui useammasta osasta:
- Vuokra-autoilu Algeriassa (4182 km)
- Juna/bussi/taksi siirtymä Algeriasta Tunisian kautta Libyaan (26h / 930 km)
- Opasjohtoinen matkustus Libyassa (5½ päivää / 1850 km)
- Sansibar
- Grande Comoro
- Mayotte
Algerian osuuden tavoitteena oli selvittää, missä Algeriassa menee ”pohjoisen” ja ”etelän” raja. Pohjoisessahan saa matkustaa omatoimisesti, etelässä tarvitaan opas ja matkasuunnitelma. Aika syvälle etelään hän pääsikin omatoimisesti vuokra-autolla, ennen kuin matka päättyi In Salahiin. Paluumatkan alku pohjoiseen sujuikin sitten vauhdikkaasti poliisisaattueessa.
Matkan Afrikan pohjoisosan tavoitteena oli ylittää kaksi uutta maarajaa: Algeria/Tunisia ja Tunisia/Libya, mikä onnistui hyvin. Vuokra-auto jäi tosin Algeriaan ja matka jatkui junalla Libyan rajalle ja siitä eteenpäin seuramatkana kahden hengen (Harri ja Marko) ryhmällä. Lisäksi ryhmään kuului tietysti opas, turistipoliisi ja kohteissa vielä paikallisopas.
Libyassa ryhmä kiersi ”normaalit” Libyan nähtävyydet kuten Sabratha, Leptis Magna, Ghadames ja matkalla Ghadamesiin muun muassa berberien varastolinnoituksia, Tarmisa ja Gharyan. Tripolin kohokohta oli vastikään keväällä taas avattu kansallismuseo, joka on ollut suljettuna vuosikymmeniä. Harri ja Marko pääsivät myös käymään etelässä kolmen valtion rajalla eli Libya-Algeria-Tripoli tripointilla.
Huomaa: juttulinkit ovat Meriharakka-blogin juttuihin samoihin Libyan kohteista syksyltä 2025.
Libyasta matka jatkui, Harrin osalta, lentäen Kairoon ja edelleen Dar es Salaamiin, josta hän teki lyhyet vierailut itärannikon saarille, Sansibarille (2 yötä), Grande Comorolle (1 yö) ja Mayottelle (3 yötä). Mayotte näyttäytyi ranskalaisena, mitä se tietysti onkin – myös hintatasoltaan.
Huomaa: juttulinkki Gande Comorelle on linkki Meriharakka-blogin juttuihin kesältä 2026.
Matkan kolmas pääkohde Algerian ja Libyan lisäksi oli Madagaskar, jossa tavoitteena oli ajaa Antananarivosta saaren länsirannikolle ja tulla elävänä takaisin. Jos aikaa sattuisi jäämään, niin poiketa myös itärannikolla.
Madagaskarin tieverkosto osoittautui maineensa veroiseksi, eli hyvin huonokuntoiseksi. Jokien ylitykset tehtiin puisilla lautoilla tai ajamalla paikoitellen lähes metrin syvyisessä vedessä. Madagaskar oli Harrin 124. autoilumaa.
Myös luonto osoittautui maineensa veroiseksi, eli kaikki, niin eläimet, kasvit kuin ihmisetkin, olivat hyvin omanlaisiaan.
Muita kohteita
Harrin esityksen jälkeen kävimme vielä hiukan sekalaista keskustelua menneistä ja tulevista matkakohteista. Erityisesti Oseanian valtioiden kiertäminen tuntui kiinnostavan taas kerran. Tuoreimmat kokemukset taitavat olla Artulla, joka onkin päivittänyt yhteenvetoaan aiheesta ryhmämme Facebook-sivuilla (vain jäsenille) vielä kokouksen jälkeenkin. Toki myös Every Passport Stamp -ryhmässä on useita aloituksia aiheesta.
Vanhempiin tämän ryhmän Oseania-koosteisiin voi tutustua tästä.
