… 15 maailmanmatkaajaa kokoontui Oodiin sen lähistölläkin näkyvän LUX Helsingin houkutuksista huolimatta. Tähän aikaan vuodesta monet matkailijat kyllä hakeutuvat vähän lämpimämpään, niin meneillään olevissa matkoissa kuin läsnäolijoiden matkasuunnitelmissa on ainakin läntistä ja eteläistä Afrikkaa ja Etelä-Amerikan sen koillisosista ihan etelään, aina Antarktikselle asti.
Paikalla oli jopa kolme uutta jäsentä tai tutustujaa, joten teimme myös perinteisen kierroksen, jolla niin uudet kuin vanhat kasvot esittelivät itsensä. Muistutetaan nyt tässäkin yhteydessä, että asiasta sopimalla kokouksiimme voi tulla tutustumaan toimintaamme, mutta varsinainen jäsenyys vaatii uusilta jäseniltä Nomadmanian profiilin ja siinä yli 100 Traveler’s Century Clubin (TCC) aluetta.
Matkatarinoista eniten mielenkiintoa herätti Aarnen ja Mirjan Azamaralle tekemä pitkä (siirto)risteily Kanarian saarilta Etelä-Afrikkaan – matkan kohokohtana poikkeaminen St. Helenan saarella. Meripäiviä Jamestowniin ja sieltä edelleen seuraavaan kohteeseen oli vähintäänkin riittävästi (4-5). Siinä vaiheessa kun vielä hetken verran näytti siltä, että rantautuminen ei onnistuisi, niin vitsit olivat vähissä. Onneksi saaren toiselta puolelta löytyi sitten suojaisempi satama, johon matkustajat pystyttiin tender-veneillä kuljettamaan ja niin Napoleonin (tyhjä) hauta kuin saaren kuuluisa jättiläiskilpikonna, Jonathan, tulivat nähtyä. St. Helena on muuten niin pieni saari, että kun sinne rantautuu pienempikin risteilyalus (tällä kertaa matkustajia oli alle 400), niin sekä sen tiet, että kohteet ruuhkautuvat pahasti.
Maailmanmatkaajien pitkäaikainen edesmennyt jäsen Veikko Huhtala kävi aikoinaan saarella postilaivalla. Veikon matkakertomuksen hänen omin sanoin voit halutessasi lukea osana tätä juttua. Veikon merkintää saaren vieraskirjassa Mirja ja Aarne eivät kuitenkaan ruuhkaisessa tilanteessa pystyneet etsimään.

St. Helena onkin ollut viime aikoina kokoonsa nähden suosittu kohde – huhtikuussa kuulimme Esan kokemuksia samaiselta saarelta.
Kokouksessa muisteltiin myös jonkin verran matkoja vuosikymmeniä sitten mm. Ecuadorin viidakkoon Perun rajalle ja Fidzille.
Pirkko mainitsi myös Nomadmanian hankkeen luoda näkyvyyttä myös maatasolla, ajatuksena pitää esimerkiksi Suomessa parikin kokousta vuosittain. Mahdollisesti nämä kokoukset voitaisiin ainakin osittain liittää nykyisiin maailmanmatkaajien kokouksiin.