Rauno Ekholm menehtyi 10-vuotta sitten marraskuussa 2013 ja oli klubin jäsen sen alkuvuosina – klubihan perustettiin vuonna 2000. Tämän Rauno Ekholmin tarinan maailmanmatkaajana on kirjoittanut hänen pitkäaikainen ystävänsä Eki Siivonen. Kuvat ovat Raunon omista arkistoista.
Rauli Virtanen ei esittelyjä kaipaa, maailmallakaan. Ensimmäisenä suomalaisena – ja ensimmäisenä maailmassa – hän jo vuonna 1988 oli käynyt kaikissa maailman maissa.
Myös pari muuta suomalaista on ollut mukana tämän lajin kärkikahinoissa. Rauno Ekholm saavutti tavoitteen 4. suomalaisena vuonna 2005.
1932 syntyneen Rauno Ekholmin ensimmäiset ulkomaan matkat suuntautuivat 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kuten siihen aikaan oli tapana (ja edes mahdollista) Eurooppaan. Ekonomiksi valmistuttuaan hän aloitti 1955 Rauman sataman konttorissa ja siirtyi 30-vuotiaana vuonna 1962 Simpeleelle paperi- ja kartonkiteollisuuden myyntitehtäviin. Sen myötä alkoi myös työhön liittyvä matkustaminen niin Euroopassa kuin jonkin verran muuallakin.
Joskus Somaliakin oli lomakohde
1960-luvun lopulla mukaan tulivat lomamatkatkin – kohteisiin, jotka tänään eivät ehkä ole kovinkaan tyypillisiä lomakohteita – kuten Libanon, Etiopia, Somalia, Kenia ja Egypti. Toki jo silloinkin lomailtiin myös Kanarian saarilla.
1970-luvulla työmatkat veivät jo Aasiaankin, Hong Kongiin, Iraniin, Japaniin, Macaoon ja Filippiineille. Lomamatka suuntautui silloiseen Ceyloniin ja sukellusharrastus puolestaan vei Intian valtameren saarille.
Asemapaikkoina Nairobi ja Lagos
Rauno oli matkoillaan löytänyt itsensä myös yhä uudelleen Afrikasta ja asettuikin 1970-luvun lopulla Nairobiin edistämään Suomen paperiteollisuutta ensin Itä-Afrikassa ja kolmen vuoden päästä Länsi-Afrikassa, Nigeriassa. Siirtymisen Nairobista Lagosiin Rauno ja Tellervo Ekholm toteuttivat koiran kanssa Suzuki-maastoautolla Ugandan, nykyisen Etelä-Sudanin, Keski-Afrikan tasavallan ja Kamerunin kautta. Afrikan vuosina lomamatkat suuntautuivat Suomeen, mutta mielellään mutkan kautta, jonain vuotena Madagaskarin kautta, toisella kertaa taas Brasilian kautta koukaten.

Tavoitteena kaikki maailman maat
1980-luvulla Rauno asetti itselleen tavoitteen käydä kaikissa YK:n jäsenmaissa. 1980-luvulla metsäteollisuus vaihtui kehitysyhteistyöhän, asemapaikkana Dar-Es-Salaam Tansaniassa. Työvuosien viimeiset lomamatkat suuntautuivat Intiaan, Bangladeshiin, Nepaliin, Thaimaahan ja Komoreille.
Etelä-Amerikka ja Karibia jäivät pääosin eläkevuosiin, eli vuoden 1986 jälkeiseen aikaan. Tyynen meren saaret olivat maailmanympärimatkan arvoisia ja samaan matkaan sai mukavasti liitettyä niin Uuden Seelannin kuin Indonesiankin (Balin).
Aivoinfarkti ei pysäyttänyt
Leppoisat, nykyhetkeen verrattuna aikaisin alkaneet eläkevuodet, eivät kuitenkaan jatkuneet ihan auvoisina, sillä vuonna 1991 Rauno sai lentokoneessa aivoinfarktin matkallaan Haitiin ja Dominikaaniseen tasavaltaan, jonka seurauksena hänen vasen puolensa halvaantui. Matka maailman kaikkiin maihin kuitenkin jatkui vielä samana vuonna Jordaniaan ja seuraavina vuosina kohteina mm. Kuuba, Jamaika ja Väli-Amerikan maat. Vähän vuorovuosina puuttuvia maita haettiin niin Aasiasta, Lähi-Idästä, Etelä-Amerikasta kuin Afrikasta, mm. Cape Verde sekä São Tomé ja Principe vuonna 1997 ja Papua-Uusi-Guinea ja osa Tyynen meren valtiosta vuonna 1998.
Toisen maailmanympärimatkan reitti käsitti lisää Tyynen meren valtioita, kuten vasta vuonna 1994 itsenäistyneen Palaun, mutta myös mm. Kambodzan. Seuraavana vuonna, 2000, vuorossa oli mm. Bhutan. Stan-maat Rauno kiersi pienen suomalaisryhmän kanssa 2003.

191: Itä-Timor 2005
Lopulta 2004 jäljellä olivat enää Pohjois-Korea, Mongolia ja vasta (2002) itsenäistynyt Itä-Timor, joista käynti Itä-Timorissa vuonna 2005 kruunasi urakan. Etelä-Sudanin Jubassa Rauno kävi jo vuonna 1980 ajaessaan Nairobista Lagosiin sen(kin) kautta.
Aivoverenvuoto osoittautui sitten kohtalokkaaksi ikäisekseen hyväkuntoiselle miehelle marraskuussa 2013.
(YK:n jäsenvaltioiden lukumäärä oli vuonna 2005 191 sillä Montenegro ja Serbia jakaantuivat vuonna 2006 ja Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011.)